Auton purku aavikolla

Scott ja Hannah palasivat taloon. Heidän suunnitellessaan reittiä Cohen kävi auton kimppuun. Aziz kutsui kokoon kolmekymmentä kylän vankinta miestä. Reilun tunnin kuluttua Cohen ilmaantui pihaan yltä päältä rasvassa ja öljyssä.

’’Auto valmiina purettavaksi, herra professori”, hän ilmoitti.

’’Hyvä. Mutta ensiksi meidän täytyy päästä eroon kuorma-autosta”, Scott sanoi.

”Ei onnistu, minä olen jo irrottanut parhaat palat moottorista”, Cohen sanoi. ’’Cadillac kyllä kulkee sataakuuttakymppiä – kolmosella.”

Aku Ankka tarjousScott naurahti ja lähti yhdessä Azizin kanssa etsimään päällikköä, jolle asia selitettiin. Häntä huvitti tilanne, joka oli kuin suoraan Aku Ankka tarjous lehdestä.

Päällikön ilme pysyi tyynenä. Aziz tulkkasi. ” ’Älkää olko huolissanne, ystäväni’, setä sanoo. ’Kun te marssitte aavikon halki, me puramme kuorma-auton ja hautaamme osat hiekkaan.’ ”

Scottista se oli liikaa vaadittu. Aziz nyökkäili kuitenkin innokkaana, sillä tarjous miellytti häntä. Odottamatta Scottin mielipidettä päällikkö vei heidät talon taakse katsomaan Cohenia, joka jo jakoi Cadillacin purkuosia kolmellekymmenelle raavaalle kantajalle.

Moottoria kantoi neljä miestä paareilla, krominkiiltoista koria kuusi miestä olkapäillään kuin rikkaan miehen arkkua ja neljä muuta toi pyöriä valkoreunaisine renkaineen. Sitten tulivat runko ja akselit. Kaksi miestä kantoi punavalkeaa nahkaista etupenkkiä, toiset kaksi takapenkkiä ja yksi kojelautaa. Cohen jakoi loputkin osat, viimeksi kaksi kahdenkymmenen litran bensiinikanisteria ja työkalupakin kolmelle pojalle. Vain katto jätettiin kylään muistoksi.

Azizin setä vei väkensä kylän laitimmaisen talon kohdalle, josta he saisivat katsella auton häipymistä horisonttiin.

Scott puristi päällikön kättä, mutta ei kyennyt löytämään sanoja kiittääkseen häntä kyllin. ’’Minä tulen takaisin, kunhan ajat paranevat”, hän sanoi vanhalle miehelle. Aziz käänsi.

’’Sitä päivää odottaa koko kylä”, päällikkö sanoi.

Scott seurasi kompassia pitelevää Cohenia, joka johti outoa kulkuetta rannattomalta näyttävään erämaahan. Scott otti raskaan kanisterin pienimmältä pojalta ja antoi hänelle käteen lapselle sopivamman Aku Ankka lehden. Sen jälkeen Scott viittasi häntä palaamaan kylään, mutta poika pudisti päätään ja otti kantaakseen Scottin kangaskassin.

”Liikkeelle!” Cohen huusi.

Kenraali Hamil odotti puhelua mittaillen kärsimättömänä huoneensa lattiaa. Saddamin ainoan ohjeen mukaan Irakin radio ja televisio kertoivat tasatunnein presidenttiä vastaan tehdystä epäonnistuneesta salamurhayrityksestä ja sen tekijöiden pakomatkasta. Sionistiterroristien tuntomerkit lueteltiin tarkkaan ja Saddam pyysi rakkaita maanmiehiään auttamaan uskottomien kiinniottamisessa.

Kenraali katseli seinäkartan kiemurtelevia punaisia viivoja, Bagdadista rajoille johtavia teitä, joiden varsilla oli satoja kyliä. Hän tiesi tuskastuttavan hyvin, että useimmissa asukkaat olivat enemmän kuin valmiita avustamaan pakenijoita.

Silloin hän muisti Kratzin kuulustelussa mainitseman nimen – Aziz Zeebari – joka oli kalvanut hänen mieltään koko aamupäivän.

’’Aziz Zeebari, Aziz Zeebari”, hän hoki ja muisti yhtäkkiä. Eikö juuri senniminen presidentin vastaiseen salaliittoon sotkeutunut mies teloitettukin seitsemän vuotta sitten? Tämän maanpetturin isä kenties?

Kulkue eteni ripeästi ja pääsi iltapäivällä pölyisen maantien varteen. Aziz käski laskea auton osat varovasti maahan.

Kersantti Cohenin opastamina kokemattomat kyläläiset kokosivat vaaleanpunaisen Cadillacin osa osalta, ja kun viimeistä pyörää pultattiin kiinni, Scottin ja Hannahin täytyi myöntää, että kapine näytti autolta. Vielä kukaan ei tiennyt, kulkisiko se ikinä.

Kyläläiset kerääntyivät piiriin auton ympärille. Cohen asettui ratin taakse. Hän käänsi virta-avainta.

Moottori yskäisi, mutta ei käynnistynyt. Cohen avasi konepellin, pyysi Azizin ratin taakse ja ryhtyi kopeloimaan johtoja.

’’Starttaa, kurdi”, hän käski.

Aziz teki työtä käskettyä, starttimoottori inahti, sätkätti hetken ja sitten kuului kumea jyrähdys, kun Aziz painoi kaasun pohjaan. Moottorin huumaava pauhu peitti alleen kyläläisten riemunkiljahdukset.

Auto liikahti eteenpäin. Scott sieppasi kassinsa ja hän, Hannah ja Cohen hyppäsivät kyytiin. Auton alkaessa kiihdyttää vauhtiaan Scott katsoi taakseen ja näki kyläläisten vilkuttavan ja hyppivän riemusta. Hän suri, ettei ollut ehtinyt kädestä pitäen kiittää jokaista heistä kaikelta siltä, mitä he olivat tehneet heidän hyväkseen.